Satamamanööverit

Lähtö merelle 

Merelle lähdettäessä vene varustetaan aina siten kuin oltaisiin lähdössä myrskyyn. Kaikki tavarat laitetaan paikoilleen siten, ettei mikään putoa tai siirry. Vaikkei itse merenkäynti olisi merkittävä, niin jonkin ison moottorialuksen aallot voivat voimallaan ja jyrkkyydellään vastata pientä myrskyä, minkä seurauksen tavarat lentelevät. Jokainen vastaa tavaroista omassa hytissään. Försti - päiväkippari - vastaa tavaroiden järjestyksestä yleisissä tiloissa: salonki, pentteri/kabyysi, WC:t jne. Kippari tai försti toimittaa merenkulussa tarvittavat varusteet kannelle: kartta, satamakirja, kiikarit, vinssikammet yms. ja kytkee päätaulusta tarvittavat sähkölaitteet päälle sekä tarpeettomat sähkölaitteet pois päältä. 

Ennen irrottautumista kippari kertoo miehistölle päivän alustavan reittisuunnitelman sekä yksityiskohtaisemman lähtösuunnitelman ja jakaa tehtävät. 

Ennen lähtöä kannattaa seurata vallitsevia tuulia sekä toisia lähellä olevia veneitä ja sataman muuta liikennettä. Ennakoimalla riskejä voi välttyä hankaluuksilta. Ankkurin nostossa voi kuitenkin tulla ongelmia. Ahtaat satamat, toiset ankkurit ja pohjan muodot voivat tuottaa ongelmia. Ankkuri voi takertua "johonkin" eikä lähde irti. Aina tulee olla valmistautuneena siihen, että lähtö ei sujukaan niin kuin suunnitellaan. Pahimmillaan irrottelussa voi kulua helposti tunti. 

Rantautuminen ja kiinnittyminen laituriin 

Välimeren kiinnitys tarkoittaa sitä, että vene kiinnitetään keula ankkuriin tai kiinnitysköyteen (mooring line) ja perä laituriin. Hyvin harvoin on tilaa niin paljon tai muutenkaan tarvetta, että voi kiinnittyä laituriin kyljittäin. Rakennetuissa satamissa veden syvyys laitureilla on aina riittävä, mutta kiinnittyessä pieniin satamiin, kylä- tai ravintolalaitureihin tulee erityisesti varoa sellaisia kohtia, missä on liian matalaa. Peräsin on veneen arimpia paikkoja, sitä ei kannata kolhaista matalaan rantaan. Satamakirjoissa on hyvät kuvat satamista ja niissä on selvitettynä veden syvyys satama-alueella. Satamissa on usein laitureita, jotka on varattu vain yhteysaluskäyttöön tai kalastajaveneille. Näihin saattaa tulla aluksia yölläkin, joten laitureihin ei kannata kiinnittyä pysyvästi.

Ennen satamaan menoa on hyvä tehdä selkeä rantautumissuunnitelma ja ennakoida riskit. Kannattaa seurata satama-alueen tuulia, muita rantautuvia veneitä ja jos rannalla on sataman henkilökuntaa, niin heidän ohjeet ovat tarkoitettu noudatettaviksi. 

Perä edellä rantautuminen onnistuu varmemmin, jos on etukäteen kokeillut kaikessa rauhassa veneen käyttäytymistä peruuttaessa. Veneet ovat aina yksilöllisiä, mutta niiden kanssa tulee toimeen, kun antaa itselleen ja miehistölle mahdollisuuden tutustua veneen ominaisuuksiin. 

Kiinnittyminen toiseen veneeseen 

Jos satama on jo täynnä veneitä, on mahdollista kiinnittyä joko toisen veneen kyljelle kylkikiinnitykseen tai laskea ankkuri ja kiinnittyä toisen veneen tai samanaikaisesti kahden veneen keulaan. Tämä onnistuu helpoiten, kun on kiinnittymässä saman flotillan veneisiin, mutta joka tapauksessa on aina hyvän merimiestavan mukaista ja ystävällistä kysyä lupa kiinnittymiseen ja antaa myös kanssakulkijalle lupa sitä pyydettäessä. 

Kylkikiinnityksessä on käytettävä perä- ja keulaköyden lisäksi keulan/perän viistoköyttä (springi), jotta veneet ovat tukevasti kiinni toisissaan. Veneet tulee kiinnittää siten, että mastot ja saalingit eivät ole ihan kohdakkain. Vaikka muuten olisi tyyntä, niin esim. yhteysaluksen aallot voivat keinuttaa veneitä siten, että mastot tai saalingit kolisevat vastakkain. Satamassa kulku toisten veneiden kautta on sallittua, jos veneitä on kylki kiinni tai veneen perä on kiinni jonkun toisen keulassa, mutta kuljettaessa on noudatettava hiljaisuutta ja varovaisuutta. Toisen veneen kautta kuljettaessa kulku tapahtuu keulakannen kautta, ei sitlooraan hyppimällä. Hyvän tavan mukaisesti laiturilla kulkiessa ja veneiden kautta kulkiessa ei kurkita hytteihin. 

Ankkurin lasku 

Ankkurin voi laskea vapaasti pudottaen löysäämällä varovasti ankkuripelin lukitusta tai sähkötoimisella kaukosäätimellä. Ankkurikettinkiä tarvitaan n. 5 X veden syvyys. Mitä enemmän on laskenut kettinkiä, sen parempi on pito, kun ankkurin vetokulma on loiva. Siksi kannattaa laskea ankkurikettinkiä aina yli minimin. Ankkureissa on tavallisesti n. 60-80 metriä ketjua, veneen koosta riippuen. Kannattaa ottaa myös huomioon, että mitä enemmän ketjua on laskenut sitä enemmän sen paino peruutettaessa alkaa vaikuttaa hidastaen veneen vauhtia. Vene tarvitsee hyvän ohjailuvauhdin, jotta se ei tuulen vaikutuksesta ala sortua ja ajautua hallitsemattomasti. 

Monet Välimeren rannat ovat syviä tai äkkijyrkkiä, joten ankkurointi on aloitettava riittävän aikaisin, jotta ankkurin saa pitämään hyvin. Jos ankkuroinnin loppuvaiheessa ankkuria kiristettäessä ketju ei kiristy, vaan ankkuri kelautuu ja kelautuu sisään, niin ankkuri ei pidä. Silloin on syytä ankkuroida kokonaan uudelleen. Tämä varmistaa hyvät unet kipparillekin, vaikka yön tuulet saattavat joskus olla yllättävän voimakkaita muutoin niin rauhallisessa ja suojaisessa satamassa. 

Ankkurin nosto 

Ennen ankkurin nostoa kannattaa miettiä lähtösuunnitelma valmiiksi. Ankkuripelillä on kylläkin oma akku, mutta nostossa pitää aina olla kone käynnissä ja tarvittaessa koneessa sopivasti kierroksia (~1500 rpm) siten, että vaihde on vapaalla. Jos mahdollista, niin ankkurivinssillä on hyvä olla turvallisuussyistä aina kaksi ihmistä. Toinen painaa kaukosäätimen nappia sekä katselee ankkurin nousua, antaa ohjeita mihin suuntaan venettä ohjataan ja kuuntelee perästä tulevia käskyjä. Toinen varmistaa kettingin kulun ankkuriboksiin ja heittää sitä tarvittaessa niin, ettei boksiin muodostu ketjukekoa. Ankkuri kannattaa köyttää kiinni noston jälkeen, ettei se pääse irti keulan jysähtäessä aaltoon. Jos on ongelmia, nosto seis heti ja ilmoitus perään. Mikäli ankkuri jumiutuu pohjaan eikä toisen veneen ankkurikettinkiin (ks. Ankkurit ristissä), eikä irtoa pienellä pyörimisellä, niin ankkuria ei saa vetää suurilla konetehoilla eikä ankkurivinssillä saa yrittää vetää ankkuria ylös väkisin. Ankkurivinssin kiinnitys ei kestä suuria voimia. 

Ankkuria irrottaessa voi käyttää suurempaa voimaa, kun sitoo esim. genoan skuutit ankkurikettinkiin ja kiristää skuutit keulaknaapeihin siten, että ankkurikettinki on vinssillä löysällä. Tällöin voi esim. ajaa ankkurin yli siten, että veneen liike-energia tempaisee ankkurin irti. Jos ankkurivinssillä vetää liian suuria kuormia, ankkurivinssin sulake saattaa palaa (ennen moottorin vaurioitumista). Vinssin sulake voi palaa myös, jos ankkuria nostettaessa vetää ja vetää ankkuria sen ollessa jo paikallaan telineessään. Ankkurivinssin sulakkeen paikka kannattaa selvittää jo lähtösatamassa; tavallisesti tämä on sähköpääkytkimen vieressä. Nykyään useimmiten on käytössä ns. automaattisulake, joka ylikuormituksessa laukeaa itsestään ja palauttamalla vipu ON-asentoon, ankkuripeli toimii taas. 

Rutiini ankkurin nostamiseen 

Kun lähdetään satamasta, perä rannassa -ankkuroinnista ja soveltuvin osin myös pelkästä ankkurista, tehtävät voi teettää seuraavasti:

• kone käyntiin, kierrokset vaihde vapaalla yli joutokäynnin n. 1500 rpm
• ruori suorassa ja ankkuria voi laskea hieman, niin peräköydet löystyvät ja niiden irrottaminen on helpompaa
• ruori suorassa ja peräköydet irti, tässä vaiheessa ankkuriketjun paino lähtee vetämään venettä eteenpäin
• ankkuri ylös, ankkurivinssi kelaa kettinkiä ja samalla vetää venettä kohti ankkuria
• valvotaan ettei kettinki muodosta ankkuriboksiin kekoa, tarvittaessa ketjua heitetään boksin reunoille siten, että sinne ei muodostu kasaa
• mikäli ankkurikettinki ei lähde suoraan veneen keulasta eteenpäin vaan sivulle, nosto seis hetkeksi ja antaa veneen kääntyä oikeaan suuntaan
• jos vinssi ei jaksa nostaa, nosto seis hetkeksi, vene liukuu eteenpäin ja ankkurikettinki nousee taas helpommin
• ruorilla ohjataan venettä siihen suuntaan, mihin keulassa oleva gasti näyttää
• ainoastaan poikkeustapauksissa (kova vasta-aalto tai vastatuuli) käytä konetta hetkellisesti pienillä kierroksilla vaihde eteenpäin, tämän jälkeen kierrokset vapaalla n. 1500 rpm
• keulasta ilmoitetaan, kun ankkuri on pinnassa, ja vasta tällöin kierrokset pois ja vaihde eteenpäin, kaasu tyhjäkäynnillä, jotta liikkeet satamassa olisivat mahdollisimman rauhallisia
• ankkuri nostetaan "kulman yli" telineeseensä käsin, jotta säästetään ankkurivinssiä ja sen sulakkeita
• ankkurikettingistä otetaan löysät pois vinssillä, kettinkiä ei kiristetä niin tiukkaan, että ankkurivinssi on vedossa
• ankkuri myös köytetään varmuudeksi kiinni sopivaan kannen helaan 

Huom!
• kone, vaihde päällä, vaikka vain tyhjäkäynnillä, vie venettä nopeammin eteenpäin kuin ankkurivinssi ehtii kelaamaan kettinkiä, joten ei kannata ajaa koneella vauhdilla eteenpäin, useimmiten joutuu hetkellisesti pakilla jarruttamaan veneen vauhtia
• onkin varottava, että ei aja ankkurin yli siten, että ketju jää pohjan alle tai että ankkuri raahautuu perässä
• ankkurivinssi saa lisää tehoa, kun kone käy kunnon kierroksilla, laturin tuottama sähkö näkyy ja tuntuu sekä korkeampana jännitteenä, että suurempana käytettävissä olevana virtana 

Ankkurit ristissä 

Jos ankkuri on jäänyt toisen veneen ankkurin (toisten ankkureiden) kettinkien alle, niin ensin nostetaan oma ankkuri ja toisen veneen ankkurikettinki niin ylös, että saadaan pujotetuksi köysi toisen veneen ankkurikettingin ali. Köyden toinen pää kiinnitetään keulaknaapiin paalusolmulla, toinen pää kiinnitetään knaapiin kiertäen kahdeksikoilla. Köyden pujottaminen toisen veneen ankkurikettingin alle tehdään esim. puoshaalla kalastamalla. Kukaan ei saa mennä ankkurin tai kettingin alle. Kun köysi on saatu toisen veneen ankkurikettingin alle, niin lasketaan omaa ankkuria ja selvitetään sotku. Sotkun selvittyä nostetaan oma ankkuri. Lopuksi vapautetaan toisen veneen ankkuriketju päästämällä köysi pois knaapilta (paalusolmu pidetään edelleen kiinni). 

Venekoon kasvettua veneiden keulat ovat nykyään aika korkealla merenpinnasta, ja sieltä saattaa olla todella työlästä sitoa apuköyttä edellä kuvatulla tavalla. Tällöin voi olla käytännöllisempää laskea jolla, mistä käsin on helpompaa sitoa köysi oman ankkurin päällä olevaan ketjuun. 

Jos oma ankkurikettinki on toisen veneen ankkurikettingin päällä, niin toisen veneen ankkuriin kohdistuvaa painetta voi helpottaa pitämällä peräköydet kiinni, laittamalla koneen käyntiin, vaihteen päälle ja tyhjäkäynnillä eteen. Ruorin tulee olla suorassa, niin vene pysyy paikallaan, vaikka ankkurikettinkiä löysätäänkin. Tällöin voi päästää omaan ankkurikettinkiin löysää. Kun toinen vene on saanut ankkurinsa vapaaksi ja laskenut teidän ankkurikettinkinne, kannattaa hieman kiristää oman ankkurin kettinkiä. Samalla näkee myös, että oma ankkuri edelleen pitää. Joskus saattaa käydä myös niinkin harmillisesti, että oma ankkuri ei enää pidä eikä silloin muu auta kuin lähteä saman tien. 

Rantautuminen 

Kaikki valmistelut tehdään merellä. Koskaan ei ole kiire satama-altaaseen pyörimään ja valmistelemaan venettä. Purjeet lasketaan alas hyvissä ajoin, kaikki purjeiden köydet laitetaan paikoilleen siististi koilattuina, jotta ne eivät ole tiellä rantautuessa. Rantautumissuunnitelma ja työnjako tehdään kaikille selväksi jo valmistautuessa ja samalla varmistetaan, että jokainen tietää oman tehtävänsä. 

Lepuuttimet (fendarit) ja peräköydet laitetaan hyvissä ajoin paikalleen, sekä ankkuri- että mooring line -valmius laitetaan kannelle. On mahdollista, että sataman laiturialuetta lähestytään ensin tarkkailukierroksella ja vasta sen jälkeen sopivan paikan löydyttyä tehdään lopullinen rantautuminen. Ennen satamaa kannattaa tehdä myös peruutusharjoituksia, niin saa hyvän tuntuman veneen käyttäytymiseen peruutettaessa. 

Rantautuessa annettavat selkeät käskyt ”kuka-mitä-milloin” helpottavat miehistön toimintaa. Mikäli rantautuessa vene ajautuu epäedulliseen asemaan, ei kannata yrittää korjata väkisin vaan varmempaa on tehdä rantautuminen uudestaan. Muu hälinä ja jutustelu pois rantautumisen ajaksi, niin rantautuminen on paljon helpompaa. Monasti satamat ovat suojaisissa paikoissa, mutta illalla siellä puhaltaakin omat paikalliset tuulet. Rantautuessa voimakkaassa sivutuulessa tai suoraan edestä tulevassa tuulessa on tärkeää, että veneellä säilyy ohjailuvauhti. Jos ohjailuvauhti puuttuu, tuulenpuuskat kääntävät veneen nopeasti poikittain tuuleen ja huonoa asemaa, on turha yrittää korjata muulla tavalla kuin aloittamalla rantautuminen uudelleen. Rannalla on usein - lähes aina - joku ottamassa vastaan peräköysiä. Peräköydet tyypillisesti vedetään laiturin lenkistä läpi ja köyden molemmat päät ovat veneessä. Tämä helpottaa lähtöä, kun kaikki voivat olla lähdön hetkellä veneessä ja köydet luistavat lenkin läpi veneeseen. 

Jos kiinnittyy ravintolan laituriin, niin on velvoitettu syömään ko. ravintolassa, muuten yöpyminen voi maksaa jonkin verran. 

Mooring line (kiinnitysköysi) 

Mooring line on suomeksi kiinnitysköysi eli satamassa valmiiksi oleva kiinnitysköysi. Köyden toinen pää on kiinni pohjassa olevassa betoniharkossa, paksussa kettingissä tms., toinen pää on kiinni ohjausköydellä laiturissa. Tällaiselle alueelle ei tulisi ankkuroitua, sillä ankkuri voi takertua todella piukkaan esim. mooring linen kettingin taakse. 

Kiinnityttäessä laiturista etsitään kohta, jossa on vapaa mooring line. Yleensä joku rantapoika on heiluttelemassa ja ohjaamassa venettä oikeaan paikkaan. Peruutettaessa kohti laituria, laituripoika vetää ohjausköyden tiukalle ja varsinainen kiinnitysköysi nousee pintaan. Tämä kiinnitysköysi poimitaan - suojaavat hanskat kädessä - veneen keskivaiheilta tai perän puolelta puoshaalla, viedään ripeästi keulaan ja kiinnitetään keulaknaapiin. Rantaan menevä köyden pää annetaan pudota veteen. Suojaavat hanskat ovat tarpeelliset, sillä köydet saattavat olla todella likaisia ja usein myös terävät merirokot (bay barnacle) ovat pesiytyneet niihin. 

Jos on tyyntä, keulan kiinnitysköyden, mooring linen kanssa ei ole mitään kiirettä. Peräköydet voi kiinnittää sopivalle etäisyydelle kaikessa rauhassa ja vasta sitten kiristetään ja kiinnitetään lopullisesti keula. Sivutuulessa mooring linen kanssa pitää toimia selvästi ripeämmin, ettei vene ehdi ajautumaan poikittain. Pienehköä venettä voi yrittää vetää mooring linella poispäin laiturista. Isoja veneitä ja tuulisessa tilanteessa on mahdollista kiristää mooring line siten, että jättää perään esim. metrin ylimääräistä tyhjää ja kiristää mooring linen vedättämällä venettä pakilla kohti laituria. Pakki pidetään päällä ja samanaikaisesti kiristetään peräköysiä ja varotaan, ettei mikään köysi pääse potkuriin. Kun peräköydet ovat kiinni, vasta silloin vaihde vapaalle. Peräköysiä voi myös kiristää genoan skuuttivinsseillä. 

Lähdettäessä kiinnitysköysi, mooring line heitetään poispäin veneestä ja odotetaan hetki, että köysi pääsee uppoamaan. Ohjausköysi jää edelleen kiinni laituriin. On varottava, että mooring line tai ohjausköysi ei jää potkuriin. Kun on käsitellyt peräköysiä tai mooring linea, kannattaa pestä kädet (ja hanskat) huolellisesti. Satamien vesi ja pohjassa olevat mömmöt voivat saada aikaan merkillisiä vatsatauteja. 

Mooring line ja keulapotkuri on vaarallinen yhdistelmä. Rantautuessa ja lähtiessä keulapotkurin imu saattaa vetää huomaamatta äkisti löysänä olevan köyden potkuritunneliin. Tästä sotkusta ei yleensä selviä ilman sukellusta, mikä ainakin likaisessa satama-altaassa on vähemmän miellyttävää. Keulapotkurin muoviset potkurin lavat vahingoittuvat erittäin helposti ja koko potkuri on vaihdettava. 

Poijut 

Välimerellä on yleistynyt ankkurointialueilla myös poijukiinnitys. Nämä poijut ovat useimmiten esim. ravintolan rannassa olevia yksityisiä poijuja. Niistä ei tarvitse maksaa erikseen, jos venekunta menee illalla ko. ravintolaan. Osa poijuista kuuluu satamatoimen alaisuuteen ja niinpä rahastavan kumiveneen kyljessä voi lukea Port Authority. 

Myös Karibialla poijut ovat yleistyneet. Siellä niiden merkitys turvallisen ja varman ankkuroinnin lisäksi on myös merenpohjaa suojeleva; veneiden ankkurit eivät "kynnä" ja samalla vahingoita pohjan arvokasta kasvustoa ja elimistöä. Veneilijän kannatta olla tosi tarkka kiinnittyessään poijuihin, ettei tule rahastetuksi moneen kertaan; ensimmäinen veneelle ehtivä rantapoika ei välttämättä ole poijun haltija ja oikeutettu perimään poijumaksua. 

Se mikä poikkeaa meidän poijuista, on kiinnittymistapa. Aika monet poijut ovat ilman metallista, lenkkipäistä karaa. Pelkkä poiju kelluu vedessä ja siitä lähtee upoksissa oleva ole köysilenkki. Oma kiinnitysköysi pujotetaan lenkin läpi ja köyden päät sidotaan keulaknaapeihin. Kookkaiden nykyveneiden korkeilla keulilla ei ole ihan helppoa kalastaa puoshaalla vedessä olevaa poijun köyttä. Vaihtoehtona on napata poijun lenkki perästä, uimatasanteelta ja kuljettaa sitten oma köysi keulaan. 

Lankonki (maihinnoususilta) 

Kulkiessa lankongilla kannattaa noudattaa erityistä varovaisuutta. Lankongille on astuttava lankongin veneen ja laiturin välissä olevan osan päälle siten, että lankonki ei keikkaa. Yöksi lankonki kannattaa ottaa pois paikoiltaan, niin lankonki ei kolise, ei putoa veteen, eikä veneeseen tule kissoja. 

Venehuolto 

Välittömästi rantautumisen jälkeen ennen venehuoltoa on landausdrinksujen aika. Venehuoltotöihin kuuluu maasähkön kytkentä, tilanteesta riippuen veden tankkaaminen, veneessä olevien tavaroiden sijoittaminen paikoilleen, roskien poisvieminen, kannen siivoaminen, mahdollisten ostosten suunnittelu yms. Nämä perusrutiinit hoidetaan yhdessä ripeästi ja niin päästään pian nauttimaan satamaelämästä.