Teemu "Hessusson"

Seilauksen ensimuistot liittyvät perheemme kimppaveneeseen, josta päällimmäisenä muistona on keulahyttipainit ja veneen nimi "FOR SAlL".

Vuonna 1993 lähdettiin koripalloilevan hujopin (Kallen ks. kuva) kanssa Sun Sail -kursseille Turkkiin, jossa päädyttiin ei isäni Hessun vaan Tuuren paattiin. Heti kolahti - nimittäin purjehdus. Nuorina sälleinä pääsimme nopeasti jyvälle ja Tuuren valvovan silmän alla saatiinkin pelailla ja harjoitella veneen ohjaamista, purjeiden trimmailua jne. Mies ylilaidan -harjoituksen aikana meinasin ponkaista suoraan "pudonneen" fendarin perään, mutta Tuure kerkesi nappaamaan kädestä kiinni. Ensimmäinen kurssiviikko oli niin siisti, että tippa silmäkulmassa kyseltiin Hessulta onnistuuko lentojen siirto seuraavalle viikolle - onnistuihan se.

Siitä lähtien olenkin viettänyt vähintään viikon/pari Välimerellä joka vuosi aina esikoiseni Aavan syntymään saakka (2011), joka pisti prioriteetit uuteen järjestykseen. Kipparointi hommissa olen saannut pyöriä vuodesta 1999 lähtien. Välimeren lomaseilien välissä on siirtopurjehdittu veneitä aina Mallorcalta - Acapulcoon ja Suomesta Välimerelle.

Mielestäni purjehdus on paras tapa lomailla, varsikin Välimerellä. Nyt muutaman vuoden tauko on ottanut koville. Tulevana kesänä on pakko päästä purjehtimaan omille kotikulmille eli Välimerelle. Eniten viikkojani olen viettänyt Göcekin seutuvilla Turkissa, joka onkin ehdoton alltime-suosikkini. Turkissa on muuten helppoa olla kesällä meteorologi - luvassa aurinkoa joka päivä.

Parasta Välimerellä on kiiretön purjehdustapa, jos ei tuule - pidetään uimataukoja, lyhennetään legiä, nautitaan auringosta ja syödään hyvä merilounas. Viikon aikana kerkeää näkemään monta upeaa luonnonpoukamaa ja kivaa satamaa. Kotiin lähtiessä tuntuu siltä, että reissussa on oltu pidempääkin. Nenunkin pää saattaa punottaa auringosta ja niin monta uutta upeaa paikkaa on jäännyt muistoihin.

Teemu "Hessusson" Kiiskinen