Mikael Aminoff

Purjehdusta hyvässä seurassa ei voita mikään!

Lapsuuteni pitkät kesät olen viettänyt Uudenkaupungin saaristossa. Siellä olen jo varhaisessa vaiheessa tutustunut mereen monessa eri tilanteessa.
On koettu leppoisat ja kovatkin kelit pienessä veneessä. Kun koulu alkoi syksyllä kotona Helsingissä, Uudenkaupungin murre oli tarttunut siinä määrin että kaveritkin kiusasivat. Myöhemmin olen purjehtinut Itämerta ristiin rastiin, kipparoinut Välimerellä lukuisia kertoja ja nyt
kypsemmässä iässä ”vapaaherrana” olen purjehtinut myös suurilla merillä pallon ympäri.

Purjehduksessa minua kiinnostaa reipas purjehdus mukavassa seurassa ja ehkä joskus pieni leikkimielinen kilpailukin hyvässä hengessä. Kreikan ja Kroatian rannikoilla on myös ihan oma paikkansa sydämessäni.
Olen muutama vuosi sitten rakastunut tunnelmalliseen klassikkoveneeseen. Tarkoitan näitä pitkiä ja kapeita kaunottaria. s/y Aura (syaura.fi) on sellainen ja rakennettu 1963, josta rehellisyyden nimissä on sanottava että todelliset kilpailut ovat sen osalta historiaa.
Nyt on aika nauttia ”vanhan rouvan” hyvistä ominaisuuksista tulevien vuosien mukavien retkien muodossa.
Puuvenekilpailu Viaporin Tuoppi elokuun alussa on kuitenkin aina kalenterissa.

Purjehduskausi on vaan vähän lyhyt täällä pohjoisessa ja siihen lääkkeeksi sopii oikein hyvin purjehdus Välimerellä ennen tai jälkeen Suomen lyhyen kesän. Viikon purjehdusmatka lämpimään kohteeseen, hyvässä seurassa auttaa varmasti jaksamaan. Vai mitä tykkäät tällaisesta tunnelmasta: ”Olemme hyvin pienen kreikkalaisen kylän laiturissa. Aurinko on juuri laskemassa ja heittää vielä viimeiset säteensä horisontissa. Ilta on lämmin ja ympärillä on täysin hiljaista. Muutama heinäsirkka yrittää vielä rannassa viestiä jotain toisilleen. Päivällä saatu aurinko lämmittää kasvoja ja muutakin. Veneen miehistö on syönyt hyvin ja istuu nyt veneen sitloorassa nauttimassa kaikesta tästä.
Jutut pyörivät päivän purjehduksen ympärillä. Kysymyksiä ja henkilökohtaisia  kokemuksia on paljon. Suurimmalle osalle tämä on ollut niitä ensimmäisiä purjehduksia. Juttua riittää. Tunnelma on todella käsin kosketeltava. Purjehduksen viesti on taas mennyt perille oikein hyvin...”

Olen aikanaan paiskinut töitä organisaatiokehittämisen ja rekrytoinnin parissa ja siksi minusta on aina mielenkiintoista seurata tiimityöskentelyä ja toimintaa purjeveneessä. Purjehdukseen ja ihmisiin liittyviä erilaisia tilanteita syntyy helposti ja tilaa on vähemmän kuin kotona tai töissä. Siinä on tarjolla hienoja oppimisen ja kehittymisen mahdollisuuksia. Viimeiset viisi vuotta olen toiminut vapaaehtoisena Ilkka Herlinin säätiössä BSAGssa (bsag.fi) ja työskennellyt Itämeren hyväksi, fokuksena Ruotsin markkinat.