Mika Lehtonen

Pidän itseäni todellisena veneilyn sekakäyttäjänä. Viihdyn vesillä kaikenlaisilla vekottimilla kajakista kuunareihin. Oma veneilyni alkoi jo seitsemänvuotiaana optimistijollilla ja jatkui kevyt- ja köliveneiden kautta isoihin purjealuksiin. Yhdeksän vuotta elätin itseäni charterkipparina ja purjehduksenopettajana kesäisin Suomessa ja muina aikoina Välimerellä, Kanarialla, Thaimaassa ja Karibialla. Vähän horisonttia kauemmaskin on siis tullut tuijotettua ja Atlantin olen ylittänyt purjehtien pari kertaa, molempiin suuntiin. 
Nautin vesilläolosta niin Saimaan järvillä kuin Turun saaristossakin. Kuitenkin on myönnettävä, että lämpö ja valo lämpimien vesien purjehduslomilla on jotain aivan erityisen upeaa!

Minulla on ollut veneessä lapsiperheitä, joilla ei ole mitään veneilykokemusta entuudestaan sekä oman veneen omistavia alan harrastajia, jotka ovat hakeneet lisää kokemusta ja perspektiiviä yhteiseen rakkaaseen lajiin. Usein reissuilla muodostuu lämpimiä ystävyyssuhteita ja porukoita onkin kiva tavata reissujen jälkeen valokuva- ja muisteluilloissa. 

Itse olen joka reissulla oppinut paljon - ehkä suurin opetus on ollut se, ettei ole yhtä oikeaa tapaa olla vesillä! 

Rakastan myös hyvää ruokaa, erilaisia uusia makuja. Näistä olen saanut nauttia niin Lukan Tarvernassa Kroatiassa, Alin villisikaravintolassa Coldwaterbayssä Turkin rannikolla ja Karibian pikkusaarten grillikojuissa. Hienoja herkuttelukokemuksia olen myös saanut kokea veneen lilliessä ankkurissa tyynellä lahdella ja joku porukasta on tehnyt omaa bravuuriruokaansa tai paikalliset kalastajat ovat tulleet myymään veneistään takuutuoreita paikallisia merenherkkuja.