Lokikirja s/c Sweet Sofia 4 viikkoa

Neljän viikon purjehduksella sattuu ja tapahtuu!

Viikko 1

Miehistö: Hessukoo, Marza, Eski, Monica, Teemu, Tiina, Erika, Jani ja Herkku

 

11.6. lauantai

Saavuimme Skopea Marinaan noin 23.00. Marza oli ostanut "erikoistarjouksena" neljän litran pöntön Efesiä bussimatkaa Dalamanista Göcekiä varten. Puolen tunnin matka meni tosi nopsasti. Majoituimme veneeseen ja pian (kiitos Tiinan ja Teemun valmisteluiden) pääsimme lyhyen rakıtilaisuuden päätteeksi vielä marinan Çan-restauranttiin maistelemaan mezeitä ja paikallisia lihapullia. Puolen yön aikaan miehistömme poksaututti skumppapullon Hessukoon alkavan synttärin kunniaksi.

12.6. sunnuntai

Siirryimme puoli kymmenen kieppeillä Çan-ravintolaan aamiaiselle, jonka jälkeen Marza ja Hessukoo jäivät neuvonpitoon E.G.G:n Gökerin, Aykutin ja Monin kanssa, kun muut lähtivät bunkraamaan venettä. Ensimmäisen kerran Välimeren purjehduksien historiassa veneeseen unohtui bunkrata valkoviiniä! Köydet irrotimme puolenpäivän jälkeen ja suuntasimme kohti Sikojenlahtea. Melkein heti nostimme ison ja lähdimme kryssien pitkin Göcekin lahtea.Tersanen salmen menimme läpi koneilla, mutta lopun matkan seilasimme kevyessä sivutuulessa. Lounaaksi Erika, Jani ja Eski olivat laatineet ruis-, ym. leipiä metukoiden, juustojen ja muiden kanssa. Palanpainikkeeksi nautimme Suomesta tuotuja valkoviinejä ja Efesiä.

Parkkeerasimme Alin avustuksella Sikojenlahdelle paikkaan, missä vuoripurot pitävät meren riittävän kalsana läpi kesän. Synttäreiden kunniaksi nostimme saalinkiin juhlaliputuksen. Alin taxi haki meidät rinneravintolaan heti iltakasin jälkeen. Nenän eteen kannettujen rakıen ansiosta kaivoimme piankin ukulelen esiin ja jatkoimme pitkin iltaa Teemun kanssa kahden kitaran voimin. Rummuissa esiintyi Alin lisäksi aina luotettava Gemilerin saarivahti Recip. Parhaimmillaan jopa ulkomaalaiset purjehtijat taputtivat.

13.6. maanantai

Eski ja Herkku olivat ostelleet aamiaismielessä börekkejä paikallisesta lettuveneestä. Ali tuli sopimuksen mukaisesti hakemaan 200-heppaisella pikaveneellä meidät Gemilerin saaren retkelle. 38 solmun vauhdilla olimme perillä tuokiossa. Tällä kertaa huipun saavuttivat Jani, Eski, Herkku, Tiina, Teemu ja Hessukoo. Palkinnoksi tästä mielettömästä urotyöstä Recip tarjosi "virkahuoneessaan" kaikille teetä. Rannassa muuten oli ankkurissa ehkäpä suurin ketsi, jonka olen eläissäni nähnyt, ehkä n. 150-jalkainen. Recip kuskasi meidät takaisin veneelle. Alin lasku edellisillasta oli "no problem". Pistimme kuitenkin 100 euroa Aurinkomatkojen kirjekuoreen, jonka pääsin ojentamaan Alille ennenkuin suuntasimme kohti uusia seikkailuja päin Sarsalan lahtea.

Pääsimme kokeilemaan köykäisessä tuulessa myös genaakkeria, jolloin vauhtia kehittyi viiden solmun verran. Vanha tuttu Cesko vastaanotti peräköydet ja sovimme Ramasanin (Ilmeisesti pääomistaja) ja Hasanin (Turkin 3. divisioonan futaaja) kanssa illallisten, aamiaisten ja palvelujen hinnoista. Illalliseksi nautimme pääasiassa uunilihapullia. Hessukoo oli 2,5 tunnin päiväunien jälkeen huomiotaherättävän hiljainen, kunnes naapuriveneen (saksalainen) purjehtija piti konsertin säkkipillillä ja Teemu haki kaksi kitaraa veneeltä

...ja niin edespäin...

14.6. tiistai

Nautimme aamiaisen Ceskon paikassa. Cesko muuten todisti, että on todella syntynyt vuonna -74, vaikka näyttääkin jonkin verran vanhemmalta. Irrotimme köydet kymmenen jälkeen ja puolen tunnin propeloinnin jälkeen nostimme ison ja vedimme genuan ulos ja tuota pikaa kiisimme Tersanen eteläpuolitse kohti Fethiyeä. Huipuksi saimme sivuvastaisessa kellotettua yhdeksää solmua. Fethiyen satamassa kävimme pientä huutokilpalua uuden marinan "sisäänheittäjien" kanssa siitä, onko kaupallinen marina ainoa vaihtoehto yöpyä kaupungissa. Jukin antaman vihjeen perusteella löysimme Marina Restaurantin managerin Çandanin avustuksella kaupungin laiturista paikan, jossa saimme sähköä, vettä jne. Viereisen gouletin ystävällisen kapun vanhan adapterin sulautettuamme kävimme ostamassa marinasta oman sähkökortin. Kortin krediitti tosin loppui iltakymmeneltä, jolloin saavuimme veneelle hamamretkeltä Duck Pond Restaurantin kautta. DPR:n pizzat osoittautuivat kelpo ruuaksi. Haçi, tuttu "Schuhputzmann", kiillotti kenkämme ja Herkku osti tietty kaikille naisille ruusuja. Viereisellä gouletilla oli miehistömme arvion mukaan pippalot, joiden erään yksityiskohdan todistajaksi Eski, silmät suljettuina, joutui.

15.6. keskiviikko

Miehistö oli pääasiassa ylhäällä jo puoli kahdeksan kieppeillä. Kävimme Eskin kanssa ostamassa kortille lisää sähköä. Rahan vaihtaminen ei enää suju niinkuin entisessä Turkissa. Marina officessa sanoin, että käyn vaihtamassa euroja. Turistitoimisto ei enää vaihda, eikä naapurin hotelli. Pankissa oli 40 hengen jono. Hamamin pojilla ei ollut riittävästi liiroja, eikä vastapäisellä kultakauppiaallakaan. Vihdoin rantakadulla, vastapäätä Atatürkin ratsastajapatsasta löytyi exchange office, jossa homma hoitui ja saimme Eskin kanssa maksettua kymmenen liiran latauksen. Marina Restaurantissa nautittujen aamiaiscappuccinojen, paistettujen munien ja chipsien jälkeen lähdimme joukolla Giriş-supermarketiin täydennysbunkrauksia tekemään. Teemu jäi sairastuvalle potemaan vatsatautia. Styyrpuurin käytävävessan kahva irtosi ja sitä varten haimme kaupungilta korjaukseen tarvittavan kuusiokulma-avaimen. EI löytynyt ensimmäisestä kaupasta...

Irtauduimme puolenpäivän jälkeen ja heitettyämme 500 litraa vettä sangolla saveutuneen ankkurin ja kettingin päälle nostimme pian ison purjeen, johon jätimme valmiiksi yhden reivin päälle. Samoin genuaan jätimme metrin sisään. Hessukoo, skuutatessaan liian innokkaasti genuaa sähkövinssin nappulalla, ei huomannut luuvartin puoleisen skuutin olevan lukittuna. Pjängs, sanoi luuvartin puoleinen skuutti mennessään poikki metrin verran purjeen puoleisesta päästä.Tämän kamalan mokan lieventävänä asiana voi ehkä pitää sitä, että köysi napsahti poikki hiirten syömien paikkojen kohdalta. Jatkoimme paapuurin halssilla ohi majakkasaaren ja Tavşanin pohjoispuolitse, ja tuulen shiftatessa pääsimme nostamaan Tersanen eteläistä kärkeä kohden, jossa heitimme styyrpuurin halssille. Vajaan tunnin jälkeen vendasimme taas paapuurille ja pääsimme purjehtimaan Fethiyen lahden läntiselle majakalle, jossa tuulen moinatessa laskimme purjeet ja lähdimme propeloimaan kohti erästä Halilin salaisista luonnonlahdista. Pian saimme nähdä kevyen delfiinishown. Kolme ystävää esiintyi keulan edessä viiden minuutin ajan, mikä oli selvä posiitiivinen viesti siitä, että Jani (Vävynen) oli hyväksytty oppilaaksi kelloseppien kouluun. Rantauduimme lahdelle noin 18.30. Teemu kampesi itsensä sairastuvalta ja vei Eskin kanssa peräköydet rantaan. Ankkurikettinkiä meni kaikki 70 metriä. Matkaa rantaan noin 30 metriä, syvyyttä 7-8 metriä. Maisemana oli aivan mielettömän näköinen, idyllinen beachi ja me olimme lahden ainoa vene. Erika ja juuri valittu kelloseppäoppilas Jani snorklailivat lähes tunnin rantavesissä. Illalliseksi oli Marzan makkarakastiketta ja keitettyä perunaa. Jeeeee!

16.6. torstai

Kello kymmeneen mennessä alkoi rannassa olla jo hikiset paikat, vaikka ranta oli aamuauringolta suojassa. Marza ja Esa kävivät irroittamassa peräköydet ja suuntasimme tuulettomalle merelle. Puolen päivän aikaan olimme Dişilbilmezin niemestä pari mailia etelään ja nostimme purjeet. Purjehdimme kohti Ekinçikin lahtea 1-3 solmun vauhtia, kunnes klo viiden aikaan käynnistimme moottorit ja ajoimme Ekinçikin läntiseen goulet-satamaan tankkaamaan vettä. Viereisen gouletin kapu antoi luvan kiinnittyä kylkeen, joten emme laskeneet ankkuria. Kutsuimme hänet myös katsomaan veneemme elektroniikkaa, jota hän ihasteli ääneen turkiksi. Tankkaus maksoi 25 liiraa. Annoimme gouletille vielä levyn Fazerin Sinistä ennenkuin jatkoimme matkaa läheiselle luonnonlahdelle. Olimme lahden ainoa vene. Illalliseksi grillasimme 1,5 kiloa paistia, teimme uuniperunoita ja viherpippurikastiketta. Syvän hiljaisuuden jälkeen kaikki vetäytyivät hyvin ansaitulle levolle.

17.6. perjantai

Aamiaisen jälkeen Marza je Teemu kävivät irrottamassa peräköydet ja suuntasimme jälleen merelle. Aluksi tuulta oli metrin verran, mutta puolenpäivän aikaan tuulta virisi niin paljon, että nostimme ison ja lähdimme kryssien kohti Turunçin lahtea, jonne myös vanhat tuttavamme Kimmo ja Maarit kavereineen olivat tuloillaan gouletillaan. Parkkeerasimme kylän laiturin vasempaan reunaan, pudottaen ensin ankkurin liian kauaksi. Tämä sai epäilemään, mahtaako kettinkiä olla 70 metriä. Kimmon ja Maaritin gouletilta vieraili matkailualan porukkaa gintoniceilla ja ihastelemassa Sweet Sofiaa. Myöhemmin illalla osa molempien aluksien miehistöä kiipesi 100 metrin matkan 30 metriä korkealla olevalle"Yacht Clubille". Teemu ja Hessukoo soittelivat ja laulelivat, kunnes klo 02 jälkeen porukat vetäytyivät veneilleen.

18.6. lauantai

Klo 9.15 nostimme ankkurin ja lähdimme moottoroiden, lähes pläkässä, kohti Marmarista. Saavuimme Marmarikseen n. klo 10.45 ja kiinnityimme kaupungin laituriin, vain 50 metriä Caria-ravintolasta Netzelin marinaan päin. Aika bueno paikka mennä ja tulla. Menimme nauttimmaan oluset Carian varjoon ja kävimme moikkaamassa isä-Ergünia (ja juomassa Tekirdağ-rakıt) Bahriyeli B:llä, joka sattui olemaan satamassa. Samaan aikaan Ali oli saapunut Cariaan ja soitti pyytäen meitä käymään siellä. Maistelimme Antik- ja Çankaya-valkoviinien eroja. Çankaya voitti vielä. Tilasimme sitä veneeseen Alilta kolme laatikkoa. Lisäksi yhden laatikon Antik-punkkua ja Villa Doluca -roseeta. Skumppasiskot tilasivat lisäksi kuusi pulloa turkkilaista kuohuviiniä. Puolikuudelta veimme Marzan kanssa Tiinan ja Teemun Halicin eteen odottamaan kuljetusta kentälle ja kotiin. Tapasimme Alin ja muut Tansasissa ja ryhdyimme bunkraamaan viikkoa 2. Lasku oli n. 360 liiraa (noin 250 euroa). Illallista söimme Cariassa, mukana hotellipalvelukseen siirtyneet Erika ja Jani. Pippuripihvit, Blue Voyage Steakit olivat kärkiaterioita menulta. Istuimme iltaa jotkut cappuccinojen ja konjakkilasien ääressä odotellen viestejä vaihtomiehistöltä. Lähempänä puolta yötä lähdimme Marzan ja Herkun kanssa hakemaan Markea ja Penaa taksilla. Nautimme vielä veneen kannella tervetuliais-gintonicit, ennenkuin tämäkin päivä saatiin pulkkaan.

Viikko 2

Miehistö: Hessukoo, Marza, Eski, Monica, Marke, Pena ja Herkku

19.6. sunnuntai

Puoli kymmeneen mennessä kaikki alkoivat olla jo hereillä ja kymmeneksi siirryimme Cariaan aamiaisille. Jotkut turkkilaisille, jotkut pekonille ja munille. Maksoimme illan ja aamun syömiset Alille (yhteensä 140 €). Lisäksi illalla bunkratut viinit ja satakunta litraa pullovettä (yhteensä 420 €). Saimme vielä satamavahdin avaamaan sähkö- ja vesikaapin ja tankkattua vesisäiliön täyteen. Päätimme ostaa viereisestä italialaisesta ravintolasta pizzat mukaan lounaaksi. Pizzoja odotellessa Hessukoo kävi kokeilemassa toimisiko Carian langaton verkko macilla. Toimi ja veneellä saakka! Pääsimme vihdoin matkaan klo 14 tienoilla ja nostimme hetimiten ison ja genuan, johon jätimme yhden reivin päälle. Hetkessä kiisimme matalassa aallokossa 9,4 solmua.

Välillä kryssien, välillä virsikirjalla etenimme kohti Çiftlikin lahtea. Päivän kryssienkaksi saimme 8,4 solmua. Kiinnityimme Rafet Baban perheravintolan laituriin. Suleim (suomalasittain Sulo) auttoi meidät kylkikiinnitykseen ja sovimme illlalliseksi liha-vihannes-perunapataa, jonka he valmistivat meille uunissa etukäteen. Siirryimme ravintolaan puoli yhdeksän aikaan odottamaan Indianapoliksen F1-starttia. Ruoka oli hyvää ja edullista. Koko lasku mezebuffetin, salaatin ja useamman viinipullon kanssa oli 113 €, tippeineen 120 €. Nukkumaan kerkesimme pääasiassa ennen puoltayötä. Sen sijaan koko Indianapoliksen kisa oli aivan... en sano mistä.

20.6. maanantai

Kaikki olivat pystyssa jo ennen puolikymmentä ja aamiainen oli katettu aluksen keskikannelle. Aamiaisesta vastasivat Marke, Pena ja Herkku. Ei kovin kummoisellakaan paineella veden tankkaus vei lähes tunnin. Pääsimme matkaan juuri ennen yhtätoista. Eski peruutteli veneen laiturista ja puolen tunnin moottoroinnin jälkeen kohti Rodosta nostimme ison ylös ja genuassa yksi reivi jatkoimme matkaa purjehtien styyrpuurin halssilla. Klo 12.15 Hessukoo havaitsi suoraan edessä mustia selkäeviä. Delfiinihälytys! Viiden minuutin tarkkailun jälkeen Pena havaitsi styyrpuurin puolelta takaviistosta lähestyvän harmaan hahmon ja show alkoi. Välillä molempien runkojen keulassa kisaili pari kolme delfiiniä. Klo 14 jälkeen purimme genuan reivin ja jatkoimme ajoittain 9,4 solmua kryssien. Viiden vendan jälkeen saavuimme Serçe Limanin suulle ja ankkuroimme klo 15 paikkeilla lahden läntiseen reunaan nauttimaan pasta pesto -lounaan. Klo 17.30 jatkoimme matkaa moottoreilla seuraavalle lahdelle, Bozukkaleen. Ankkuroimme lahden läntiseen poukamaan ja paikallinen tuttu, Jusuf, auttoi peräköydet rantaan. Illalliseksi meillä oli silliä, uusia perunoita ja grillimakkaraa!!! Ai että oli täydellinen ateria. Herkkukin teki syömisennätyksen. Kellään ei ollut haluja lähteä tutkimaan rantaelämää ja puolen yön jälkeen lähes kaikki olivat nukkumassa. Eski, Herkku ja Hessukoo nauttivat vielä fernetit ja ratkoivat kotiseuransa tulevaisuuden ongelmia.

21.6. tiistai

Aamu valkeni ja aamiaistiimi Hessukoo ja Marza olivat nukkuneet pommiin. Valppaiden varhaisheränneiden toimesta aamiaisbuffet oli kuitenkin katettu "röntgenpöydällle" jo ennen klo kymmentä. Ystävämme Jusuf auttoi peräköydet irti ja lähdimme kohti Symin salmea. Matkasimme moottoreilla tunnin verran rivakkaan vastatuuleen ja lopuksi tuulen tullessa riittävästi paapuurista jatkoimme matkaa pelkällä reivatulla genualla. Viittä solmua slöörailimme kohti Bozburunia, jonne saavuimme jo klo 14 aikaan. Kiinnityimme vanhaan tuttuun paikkaan, Osmanin ravintolan eteen. Vanha kultahampainen Osman pyörittää nykyisin ravintolaa Semiliyen lahdella ja nykyistä "Gordon restauranttia" samasta kylästä oleva nuorempi mustatukkainen ja valkohampainen Osman. Maksoimme lounaspizzoista, muutamista gintoniceista, kaljoista ja vuoden 2003 Çankaya-pullosta yhteensä 150 liiraa (90 €). Kaksi vuotta vanha Çankaya oli sen verran vanhentunutta, että saimme hakea veneeltä oman pullon! Pelailimme backgammonia ja jazzia ja teimme juomia veneen kannella. Myöhemmin jouduimme vielä ankkurisulkeisiiin, kun lähtevä goulet oli sotkeutunut meidän ankkuriketjuumme. Jouduimme irrottamaan peräköydet ja parkkeeraamaan veneen uudelleen, sen verran ankkurimme oli joutunut hässäkässä sivuun.

Illallista menimme syömään samaan Osmanin ravintolaan - omat viinit mukana! Iltasyomisestä (tomaattikeitto, börekkiä ja adanankebabia tai pastaa) lasku oli 70 euroa. Annoimme Osmanille 80 euroa erinomaisesta, ystävällisestä palvelusta ja joustavasta "omat viinit OK"-suhtautumisesta. Klo 01 alkoi satamassa olla täysi hiljaisuus. Tosin sadan metrin päässä englantilaisten SunSail-flotillan ravintolasta alkoi kuulua discon jytke.

22.6. keskiviikko

Tuttu porukka oli heränyt jo kuka ties kuinka aikaisin ja aamiaisbuffet oli jälleen ilmaantunut salonkiin. Pienen vitsituokion jälkeen Herkku kävi ostamassa uuden varren katkenneeseen kansiharjaan. Porukka kävi suorittamassa viimeisiä täydennyksiä ja tulkkuostoksia. Eski ajeli paatin ulos rannasta ja moottoroimme viereiselle Söğütin lahdelle katsomaan Halilin uutta 44-metristä Bahriyeli C -goulettia. Samalla veistämön miehet korjasivat ruostuneen ohjaajantuolin pultin. Lähdimme n. klo 12.30 jatkamaan matkaa ja kevyessä tuulessa nostimme purjeet ja lähimme kryssien kohti Symiä. Aluksi viiden solmun vauhtia ja lopussa 9.6 solmua. Olimme jo klo 15 paikkeilla satamassa. Vanha tuttu satamavahti George ohjasi pilliä puhallellen meille paikan ja 50 metriä kettinkiä oli riittävästi melkoisen syvässä satamassa. Kävimme naapuritavernassa ankkurijuomilla ja ostelimme viereisestä kaupasta kolmen euron nahkavöitä. Vasta klo 21 jälkeen lähdimme syömään tuttuun pizzeriaan ja ennen puolta yötä kaikki olivat jo kypsiä asettautumaan levolle.

23.6. torstai

Teimme aamiaista veneellä ja ennen klo 11 lähdimme merelle. Suuntasimme kohti Symin pääsaaren ja pohjoisen saaren erottavaa kapeaa salmea. Ensikertalaiselle salmen ylitys saattaa olla hiuksianostattava kokemus. Syvyys on paikoitellen 3 metriä ja vesi on akvaariomaisen kirkasta. Ajelimme salmen jälkeen koneilla täydellisessä pläkässä rauhallista viittä solmua kohti länttä ja tyhjentelimme septit, paitsi paapuurin septi ei tyhjentynyt, vaan jäi näyttämään keltaista valoa. Sammutimme koneet ja rupesimme jumppaamaan tankin putkien kanssa, mutta tankki ei lähtenyt tyhjentymään. Päätimme selvittää ongelman Datçassa, jonne suuuntasimme lounaan jälkeen kevyessä tuulessa genaakkerilla slööraten. Ankkuroimme satamaan klo 16. Viereisellä brittiveneellä oltiin voimakkaasti sitä mieltä, että ankkurimme on heidän ketjunsa päällä. Seuraavana aamuna he todistivat itse itselleen, että näin ei ollut. Ryntäsimme tuttuun ravintolaan – Captain´s Placeen. Täältä Alimin ja Sayan poika heitti meidät avolavamaasturillaan kunnalliseen hamamiin. Laulellen ja olutta juoden nautimme hamamin lämmöstä, nahan kuurauksesta, saippuakuplapesusta ja saunaoluista. Illallla menimme Alimin veneellä nautittujen rakıen jälkeen illlalliselle Captain´s Placeen ja lopuksi esitimme muutaman irlantilaiskappaleen Alimin rumpusäestyksellä ja illan lopuksi vetäisimme vielä suosikkikappaleen "If you love me, love me, love me..." Veneelle siirryimme noin klo 01!

24.6. perjantai (juhannusaatto)

Aamulla yritimme Alimin ja hänen crewmemberinsä kanssa avata vedenpaineella arvelemamme tukoksen septissä. Poika ui räpylöiden ja snorkkelin kanssa useaan kertaan veneen alle vesiletkun kanssa. Jäi arveluiden varaan onnistuko hoito. Merellä, jonne bunkrauksen jälkeen taas suuntasimme, selvisi että ei onnistunut. Lähes täydellisessä pläkassä, 5 solmun moottoroidussa vauhdissa, aloitimme juhannuksen vieton. Pian kuitenkin tuulta ilmaantui sen verran, että juhannuksen vietto jatkui pelkän genaakkerin vetämässä vauhdissa. Saavuimme Selimiyen lahdelle klo 16 aikoihin ja kiersimme koko lahden pitkin rantaviivaa etsien sopivaa juhannuksenviettolahtea. Lopulta vastaan tuli Osmanin, vanhan kultahammastutun, ravintolan laituri.

Sovimme Osmanin kanssa, että voimme grillata omia eväitämme ja juoda omia viinejämme ja hän kattaa laiturille pöydän viiden metrin päähän veneestämme. Tilasimme kuitenkin häneltä mezeitä, pullon Çankayaa ja pullon Yakutia. Weberin grillillä sitten grillasimme juhannussisäfilepihvit jotka nautimme uuniperunoiden ja béarnaisekastikkeen kanssa. Taustamusiikkina veneen kauttimista kaikui aitoa suomalalaista lavamusiikkia. Cappuccinojen ja turkkilaisten brandyjen jälkeen pistimme laiturilla vielä valssia ja tangoa tanssien. Yöllä n. klo 1 aikaan, bileiden jo loputtua, tuuli nousi ja puhalsi siinä määrin styyrpuuriin, että jouduimme purkamaan molemmat mooring-kiinnitykset ja siirtämään veneen laituriin kylkikiinnitykseen. Veneen kannella hääräsi Osmanin lisäksi hänen mustaihoinen tarjoilijansa.

25.6. lauantai (juhannuspäivä)

Aamulla nautimme vielä Osmanin kuppilassa cappuccinot, mehut, ym. virkisteet ja suuntasimme merelle. Herkun ja Marzan pilppomat sisäfileet, uuniperunat, sipulit ym. Hessukoo paistoi kananmunien kera "Rydbergin pannuksi", jonka söimme ennenkuin vedimme genaakkerin ulos ja jatkoimme purjehtien 6-7 solmua kohti Orhaniyeä. Kokeilimme vielä tyhjentää paapuurin septiä huonolla menestyksellä. Saavuimme Kadir-ravintolan laituriin klo 13.

Eräs ranskalainen vene siirtyi ja laiturille syntyi tilaa. Palkitsimme veneen Antik-punaviinipullolla, johon kuitenkin kommentti ranskalaisladylta oli: "Buut iits noot nösössööri et ool" . Vieressä oli myös suomalainen SPS:n vene, Bavaria 39 Marjuska, jossa mukavan tuntuiset kaksi nuortaparia. Ja laiturilla olivat vastassa myös Erika ja Jani, jotka maapalveluksesta olivat tulleet meitä vastaan. Hessukoo soitti Hasanille, alueen kummisedälle, joka rupesi junailemaan asioita. Ensin veimme kaksi säkkiä pyykkejä marinan pesulaan. Tämän jälkeen Hasan lähti itse kuskaamaan Penaa, Erikaa ja Jania paikallisille "Water Fallsseille". Eski, Monica, Erika ja Jani siirsivät laukkunsa pois veneeltä ja yhden hengen siivouspartio, Hasanin vaimo, tuli siivoamaan venettämme. Vähän ennen viittä hyvästelimme kotiinlähtevät, jotka Hasan lähti kuskaamaan Marmarikseen. Sitä ennen pidimme kuitenkin Herkulle seremonian, jossa hän sai tulevien synttäreiden kunniaksi "Että aina saa kärsiä ja hävetä" -paidan. Pelasimme rannassa "Juhannuksen Suurvisiiri"-tietovisailun, jonka Pena sattui kuittaamaan. Hasanin palattua haimme pestyt lakanat ja vaatteet. Tällä välin paikalle saapui Ecker Yachtingin vessamekaanikkokaksikko, joka purki paapuurin Macerato-pumpun osiin ja vaihtoi yksisiipisen impellerin uuteen. Koko remontin hinta oli 70 euroa. Klo 23 aikaan Hasan lähti hakemaan uusia matkustavaisia veneelle. Vähän jälkeen puolenyön uusi nelikko saapuikin satamaan. Lisäksi Alilta tilatut kolme laatikkoa Çankayaa ja kaksi laatikkoa siideriä. Nautimme kannella yhdistetyt tervetuliais- ja Herkun synttäriskumpat. Naapurin itävaltalaisveneeltä toivottiin hiljaisuutta. Armahdimme heitä ja vetäydyimme levolle.

Viikko 3

Miehistö: Hessukoo, Marza, Marke, Pena, Pirkko, Anja, Markku, Pirkko, Kari ja Herkku

26.6. sunnuntai

Siirryimme aamiaiselle Kadirin pöytään. Molvanialainen keskustietokone Commodore 64 oli yön aikana valmistellut uudet vahtivuorolistat. Aamiaisen jälkeen jotkut tekivät vielä retken "Jeesus-penkalle". Täydennysbunkrauksen jälkeen, ennen puoltapäivää Hasan tuli tuli vielä paikalle ja Hessukoo selvitti kaikki järjestelyt. 150 euroa vaikutti pieneltä laskulta kaikista järjestelyistä ja kuskailuista. Ajoimme ulos Orhaniyen lahdelta ja klo 13 aikaan nostimme purjeet ja kevyessä tuulessa aloimme kryssiä kohti länttä. Klo 14 aikaan saimme jo reivata genuaa ja vauhti nousi parhaimmillaan 9,6 solmuun.

Päätimme suunnata kohti Dirsek Büküä lounasankkuriin ja ehkä myös yöpyä samalla lahdella. Yhtäkkiä genaakkeri avautui rullan yläosasta. Jouduimme kääntämään myötätuuleen, vetämään ensin genuan sisään, päästämään koko genaakkerin ulos ja rullaamaan sen uudelleen sisään. Tämän jälkeen laskimme ison ja moottoroimme loput 3 mailia. Lahdelle on ilmestynyt viime näkemältä ravintola laitureineen ja se tuntuu olevan myös englantilaisten SunSail-flotillojen yksi pysähdyspaikka, koska hernekeittoa ja ruisleipää nauttiessamme paikalle kiisi flotillan johtovene. Hessukoo soitti Halilille, joka oli vaatinut meitä pysähtymään Söğütin telakkasatamaan hänen vieraakseen.

Halil vakuutti, että olimme tervetulleita vielä vaikka samana iltana ja päätimme jatkaa matkaa sinne. Atabol Burnun moottorilla kierrettyämme vedimme genaakkerin ulos ja slöörailimme 5-6 solmua kohti Söğütin lahtea. Kiinnityimme Bahriyeli C:n paapuurin kylkeen klo 19 jälkeen. Sovimme Halilin kanssa, että syömme illallisen veneellämme. Halilin tiimi grillasi rannalla köfteä ja kanankylkeä, joita nautiskelimme salaatin ja viinin kera, Halil mukanamme. Hessukoo, Halil ja Herkku nauttivat myös rakıa. Serefe! Päästimmme Halilin nukkumaan klo 23 aikaan ja kaikki muutkin alkoivat vetäytyä levolle puolenyön jälkeen.

27.6. maanantai

Miehistö alkoi olla hyvin pystyssä jo ennen klo 9 ja olimme sopineet Halilin kanssa, että nautimme aamiaisen "on the go". Kävimme kuitenkin vielä toteamassa kuinka paljon työt olivat edistyneet viidessä päivässä. Niiden täytyi ollakin, jos Halilin mukaan laiva oli valmis charteriin kolmen viikon päästä. Heitimme hyvästit klo 9.30 jälkeen ja samaan aikaan alkoi Bahriyelin kannen hionta. Ilmeisesti Halil oli pidellyt kavereita aisoissa kunnes lähtisimme.

Ajelimme koneilla pläkässä pari tuntia aina Karaburunin niemelle ja tästä jatkoimme vielä pari mailia suoraan etelään. Tuuli alkoi pikkuhiljaa nousta samaan aikaan kun havaitsimme styyrpuurissa sukellusveneen tornin etenevän kohti Kosia. Ei näyttänyt olevan aivan ydinsukellusveneen kokoluokkaa. Lähdimme pelkällä genaakkerilla tuuli aivan aivan takana etenemään kohti Dişibilmezin niemeä, aluksi viittä solmua ja ajoittain jopa 6,5 solmua. Pituusasteella 28°25´ vaivauduimme jiippaamaan genaakkerin ja jatkoimme tuuli paapuurista kohti Ekinçikin lahtea. Saavuimme lahdelle noin klo 17.30 ja ajoimme Karaçayn goulet-satamaan tankkaamaan vettä. Hessukoo peruutti styyrpuurin puoli räplättäen viereisen Oceanis 390:n pitkälle menevän ankkuriketjun yli. Rantaan saakka tässä paikassa ei ole asiaa, joten saimme rannalta heitetyn vesiletkun. Maksun 25 liiraa heitimme kiven sisällä takaisin rannalle. Jatkoimme läheiselle lahdelle ja Marza ja Markku tämänkertaisella jollaosastolla hoitivat pitkät, pitkät köydet rantaan.

Illallistiimi Pirkko, Kari ja Hessukoo loihtivat pöytään uusia perunoita, kalakukkoa, salaattia jne. Jälkiruuaksi nautimme suomalaista kahvia avecien kera. Calvadosklubi piti myös pienen kokouksen. Klo 22.15 (!!!!!!!????) kaikki alkoivat olla valmiita levolle. Lappis kävi laittamassa kuivan pyyhkeen kaiteelle kuivumaan ja jätti märän pyyhkeen hytin sängylle. Pirkkis lähes erotti Karin calvadoskerhosta.  

28.6. tiistai

Aamiainen oli katettuna jo klo 8.45 Anjan, Markun (ja Marzan) toimesta.

Edellisillan köysitiimi kävi irrottamassa köydet ja lähdimme moottoreilla kohti Dişibilmezin niemen kärkeä. Tunnin ajon jälkeen tuttu ristiaallokko alkoi olla sitä luokkaa, että jouduimme täysin tuulettomalla merellä suuntaamaan suoraan etelään. Klo 12 jälkeen vaihdoimme kurssin Fethiyen lahtea. Samalla helpommassa aallokossa myös tarjoiluvauhti veneellä kiihtyi. Klo 14 jälkeen lounasosasto (taas Pirkko, Kari ja Hessukoo, what the ..?) laati lounaaksi sipulikeittoa, palttoonnappeja, parmesanraastetta, makkarafileitä ja jne. Rantauduimme Fethiyessä tuttuun paikkaan kaupungin laituriin. Marina Restaurantin managerin viittoilun jälkeen parkkeerasimme samaan paikkaan kuin pari viikkoa aiemmin. Jopa viereisen gouletin kipparin ystävällisyys oli samaa luokkaa kuin aikaisemmilla kerroilla. Satamamaksu oli 55 liiraa, sähköä oli edellisessä kortissa jo maksettuna ja gouletin kapu hoiti meille vesikapasiteettiä 10 liiran edestä. Kävimme Çandanin Marina Restaurantissa juomassa kahdeksan olutta ja yhden rakın. Vanhat tutut Günes-restaurantin Mehmet ja "Schuhputz"-Haçi kävivät moikkaamassa ja sovimme manikyyri-, pedikyyri- ym. hoidot alkavaksi seuraavana aamuna klo 9.30 alkaen. E.G.G:n vessahuoltotiimi saapui paikalle klo 16 jälkeen ja kolme tuntia myöhemmin homma vaikutti taas kerran olevan kunnossa. Lähdimme valumaan kohti hamamin kostoa. Tämän jälkeen illastimme "Duck Pondissa". Lasku oli 180 euroa.

29.6. keskiviikko

Aamu oli taas valjennut aurinkoisena ja lämpimänä. Porukka hilautui naapuriravintolaan "Marina Restaurantiin" aamiaiselle. Paikan omistaja oli tuonut meille lahjaksi valko- ja punaviinipullon. Vaikutti muutenkin mukavalta tyypiltä. Kertoi, että ravintola on 45 vuotta vanha ja Fethiyen vanhin ravintola. Pöytäämme istui myös hänen vaimonsa juttelemaan. Ja myös heidän 14-vuotias poikansa kävi esittäytymässä. Kaiken kaikkiaan aika sympaattinen tapa markkinoida ravintolaa. Vanha tuttu, Günes-ravintolan tarjoilija Mehmet järjesti tyttärensä veneelle suorittamaan manikyyri- ja jalkahoitoa. Manikyyri maksoi 20 liiraa, Hessukoon kaameat jalat 25 euroa. Daamit kävivät kenkä- ja kassiostoksilla, minkä jälkeen menimme joukolla viereiseen markettiin täydennysbunkraukselle 320 euron edestä. Tutut pikkupojat työnsivät kärryissä kamat veneelle ja nostelivat ne kannelle. Tippasimme poikia 8 liiralla. Päätimme syödä vielä lounaan Marina Restaurantissa. Laskua kertyi pizzoista, lihapullista, parista rosee- ja yhdestä Çankaya-pullosta 197 liiraa. Merelle pääsimme lähtemään kello kolmen jälkeen, pitkän ankkuriketjun pesun jälkeen. Nostimme purjeet Fethiyen lateraalimajakoiden kohdalla ja lähdimme kryssimään paapuurin halssilla genuassa yksi reivi. Pistelimme parhaimmillaan 8,5 solmua. Tavşan-saaren pohjoispuolella purimme reivin ja tuulensuunnan muuttuessa pääsimme nostamaan kohti Kızılkuyrukin luonnonlahtea. Ankkuroimme lahden perukoilla aivan beachin tuntumaan. Jollapartio Marza ja Markku kävi taas kiinnittämässä peräköydet. Viereiseltä veneeltä ui lontoolaisdaami ihailemaan venettämme ja kysymään jääpaloja gintonicien verran. Kyllähän meiltä löytyi. Kävimme joukolla valmistamaan illallista. Siis Weber kuumenemaan... Menu oli tällä kertaa seuraavanlainen: sisäfile-sipuli-paprikavartaita, uuniperunoita, maissia, sinihomejuustoherkkusieniä, kesäkurpitsaa ja munakoisoa grillikastikkeen ja parmesanjuuston kanssa sekä punaviinikastikketta. Jälkiruuaksi nautimme kahvit avecien kera. Lopuksi Hessukoo kaivoi kitaran esiiin ja calvadosien ja konjakkien avittamana laulelimme komean tähtitaivaan alla.

30.6. torstai

Olimme sopineet aamiaisen vapaamuotoiseksi, mutta klo 10 mennessä kaikki olivat jo hereillä. Lahdella alkoi tulla lämmin ja ennen klo11 Marke kävi uimassa peräköydet irti. Ulkona kevyessä tuulessa nostimme ison ja lähdimme sivutuulessa, styyrpuurin halssilla, ajoittain 7 solmua kohti Ölüdeniziä. Ajoimme riittävästi ulos Iblisin niemestä, jossa aina tuulet ja aallot tulevat mistä sattuu. Heikkenevässä tuulessa, parin solmun vauhdilla, kurssi lähes etelään nautimme sipulikeittoa salaattia ja viinejä. Klo 16 aikaan suuntasimme kohti Cold Water Bayn valkoista vesisäiliön kupolia. Olimme lahdella klo 18 aikoihin ja Ali vei taas köydet rantaan. Marza ja muu pilppomisosasto valmisti meksikkolaisen dinnerin ja vasta iltayhdeksän jälkeen lähdimme joukolla villisikamaistiaisiin. Niinhän siinä taas kävi, että Hessukoo rupesi soittelemaan kitaraa, Ali ja Recip rumpuja. Birminghamista kotoisin oleva porukka ja Helmut, ex-Swan-owneri Aachenista, jäivät istumaan iltaa ja laulelemaan kanssani. Puolen yön jälkeen paluumatkalla veneille Helmut meni kuin mäkiviikoilla 30 asteen kulmassa pöpelikköön. Kuin ihmeen kaupalla hän ei saanut rytäkässä naarmun naarmua. Muuten mies oli niin valmiissa kunnossa, että ei muistanut minkälaisen veneen kipparina hän oli.

1.7. perjantai

Nautimme aamiaisen veneellä ja ilmeisesti jäätelökauppiaan veli hieroi osan miehistöstä notkeaan kuntoon. Maksun aikaan jäi hiukan epäselväksi, oliko hinnoista sovittaessa puhuttu euroista vai liiroista. Öljyhieronta maksoi 15 € per nuppi. Pakollisten uintikuvioiden jälkeen suuntasimme Gemilerille. Päätimme kuitenkin jäädä lounasankkuriin vastapäiselle Gemilerin lahdelle, joka myös tunnetaan Robinson Baynä. Lounaaksi nautimme "Trivialpastaa" salami-tomaattikastikkeella. Lisänä mozzarellasalaattia ja tuoretta leipää. Recip oli edellisiltana luvannut tuoda jääpaloja Fethiyestä ja tulla pastalle. 13.30 mennessä miestä ei vielä näkynyt ja puhelimessa hän kertoi olevansa vielä Fethiyessä. Jatkoimme matkaa Fethiyen lahdelle ja kohti Sarsalaa. Kävimme Tomb Bayn lahdella gouletien tankkauspaikassa ottamassa vettä. Kello oli jo 19 kun saavuimme Sarsala Restaurantin laituriin. Menimme ravintolaan vasta klo 21.30 jälkeen. Tästä johtuen varmaan ravintolassa meni aika myöhään...

2.7. lauantai

Tänään oli Marzan nimipäivä ja loistava syy ostaa Ceskolta pari pulloa skumppaa. Maksoimme edellisillan syömiset ja skumpat, yhteensä 220 €. Lähdimme Sarsalasta klo 11 kieppeillä ja saavuimme Göcekiin moottoreilla kulkien puolenpäivän aikaan. Hirveät pyykkipussit vietiin pesulaan ja vaihtomiehistö pakkaili laukkujaan. Menimme myöhäiselle lounaalle "Kebab Hospitaliin" noin klo 16 aikaan ja lähtevän miehistön kanssa ehdittiin vielä ottaa lähtöpaukut. Marza, Herkku ja Hessukoo suorittivat vielä viimeiset siivoukset, hyttien petaukset ym., jotta uusille tulijoille jäisi mahdollisimman mukava ensivaikutelma palvelukseen astumisestaan. Uusi miehistö saapui noin klo 22.30 ja nautimme kannella tervetuliaisgintonicit. Menimme vielä nauttimaan yöpalaa Çan Restauranttiin ja lopulta ennen klo 01 kaikki vetäytyivät pikkuhiljaa ansaitulle levolle.

Viikko 4

Miehistö: Hessukoo, Marza, Riitta, Heikki R., Anne, Ari, Kaisa, Toni ja Herkku.

3.7. sunnuntai

Menimme klo 9.30 aikaan Çaniin aamiaiselle ja teimme bunkraussuunnitelmat. Hessukoo haki pyykit pesulasta ja muu osasto lähti Migrosiin suorittamaan hankintoja. Salongin ilmastoinnin vikaankin löytyi syy. Aykut ja kolme muuta huollon miestä pähkäili asian kanssa parikymmentä minuuttia. Vika oli yksinkertainen. Samassa tilassa tiskikoneen ulosviennin kanssa on ilmastoinnin vesihana. Tämä hana oli jostain syystä kiinni. Pääsimme lähtemään klo 13 aikaan, ei kovinkaan komeasti. Tuuli painoi styyrpuurista ja mooringköydet vedessä vene pääsi ajautumaan vinoon ja oli mahdoton oikaista ilman E.G.G:n moottoriveneen hinausapua, jolloin vasta propeleita uskalsi pyörittää. Tosi komea lähtö. Nostimme purjeet heti Göcekin ulkopuolella ja lähdimme kryssien Fethiyen lahdelle, täältä jatkoimme läpi kapean salmen, Kapı Creekin laguunisatamaan. Täällä tapasimme myös Japen ja Tupen, joiden kanssa olimme käyneet keskusteluja VHF:llä pitkin päivää. Illastimme Mehmetin ravintolassa tavallista meze- ja köfteruokaa. Juomana geeteetä, Camparia, rakıa ja kolme pulloa viiniä. Hinta illasta 200€, ei kovinkaan halpaa.

4.7. maanantai

Irrotimme mooringit nautittuamme aamupalan veneellä. Ajoimme koneella suoraan kohti etelää puolisen tuntia. Tuulta oli sen verran, että toiveet Kekovaan purjehtimisestä heräsivät uudelleen. Klo 11 päätimme lähteä kohti Kekovaa. Tuuli tuli melkein lounaasta ja sen voimistuttua otimme ison purjeen alas ja jatkoimme pelkällä genaakkerilla, ilman puomin paukkumista puolelta toiselle. Aluksi saavutimme 5-6 solmua, mutta klo 14 jälkeen saavutimme ajoittain 8-9 solmua. Lounaaksi nautimme helppoa pasta pestoa ja klo 15 jälkeen olimme päässet jo kymppikerhoon ja klo 15.45 surffasimme ennätyksen 15,9 solmua! Purjehdimme Kalkanin ulkosaarien ja Kastelorizon eteläpuolitse. Klo 17 aikaan päätimme vaihtaa genaakkerin genuaan. Genaakkeria sisään vedettäessä rulla pakkautui aluksi niin kireälle, että osa purjeesta jäi ulos ja samalla rullan alaköysi oli löystynyt niin paljon, että purjeen ulosvetäminen ei enää onnistunut. Hessukoo ja Ari menivät keulaan kiristämään köyttä mastovinssin avulla. Ulos jäänyt osa pääsi kuitenkin tässä vaiheessa aallokossa osumaan saalinkiin ja purjeen takaliikki ratkesi osittain. Otimme koko genaakkerin alas ja jatkoimme genualla kohti Kekovaa. Klo 20.30 ajoimme Kekovan lahdelle läpi läntisen salmen. Yhdeksän jälkeen parkkeerasimme kyljittäin Hassanin ravintolan laituriin. Päivän saldo 72 mailia, josta 60 mailia purjein. Ei pahasti lainkaan.

5.7. tiistai

Lähdimme liikkeelle jo klo 8 jälkeen kohti Kalkania, jotta välttäisimme vastatuulta mahdollisimman pitkään. Rutkuttelimme moottorein pari tuntia Kastelorizon pohjoiskärkeen, jossa nostimme ison ja lähdimme kryssimään aluksi genuassa yksi reivi. Ensimmäisen vendan jälkeen päästimme koko genuan ulos. Vielä ennen saapumista Kalkanin lahdelle rullasimme kuitenkin vielä genuaa yhden reivin verran sisään. Vauhtia irtosi silti 9,5 solmua. Klo 14 aikoihin ankkuroimme lounaalle 12-15 metriin Yeşilköyn lahdelle Kalkanista 1,5 mailia länteen. Jatkoimme Kalkaniin ennen klo 16 ja ankkuroimme parikymmentä minuuttia myöhemmin sataman kaupunginpuoleiseen laituriin. Avasimme täällä genaakkerin rullalta, tutkimme vauriot ja pakkasimme purjeen valmiiksi neulomoon vietäväksi. Ei näyttänyt kuitenkaan yhtä pahalta kuin liehuvat repaleet mastossa.

Illalliselle menimme parisataa metriä ylös mäkeä terassiravintola "Old Tradehouse Restaurantiin". Paikka oli turkkilaisen mittapuun mukaan gourmetpaikka, sekä ruualtaan, että viineiltään. Ja myös hinnaltaan. Koko porukan lasku yhdeksältä hengeltä oli n. 600 liiraa tippeineen, eli noin 370 euroa. Otettiin kylläkin kaikkea mahdollista alkudrinksuista, alkuruuista, pihveistä ja parhaista viineistä alkaen. Illallisen jälkeen, juuri ennen puolta yötä, jotkut jaksoivat vielä katsella putiikkien tavaratarjontaa, useimmat eivät.

6.7. keskiviikko

Klo 06.00 alkuperäisen sopimuksen mukaisesti irrotimme springit ja peräköydet ja suoritimme Merikarhut-lähdön pannen moottorit käyntiin vasta parinkymmenen metrin päässä rannasta. Kalkanin mahdollisuudet tarjota lähdettäessä ankkurisulkeiset ovat noin fifty-fifty. Nyt osui se parempi fifty.

Moottoroimme 1500 kierroksella tyynessä, pienessä vastaswellissä noin 6,5 solmua pitkin Pataran rannikkoa. Saavuimme Kötü Burnuun (niemelle) noin klo 9.30 ja tästä otimme suoran kurssin Iblis Burnuun, jonne saavuimme n. klo 11.00. Styyrpuurissa havaitsimme Bahriyeli B:n menevän vastakkaiseen suuntaan. Isä-Ergün vastasi VHF-kutsuumme ja toivottelimme toisillemme hyvää matkaa. Ennen puoltapäivää nostimme purjeet ja lähdimme slööraillen kohti Kızıl(majakka)-saarta. 2-3 metrin tuulessa saimme vauhtia 3-4 solmua ja ennen saarta jiippasimme styyrpuurin halssille. Saavuimme Fethiyen edustalle noin klo 14 ja jäimme ankkuriin kaupungin laiturin ulkopuolelle, jossa kävi mukava briizi. Söimme lounaaksi hernekeittoa ja ruisleipää (vaikka oli vasta keskiviikko). Ihailimme vieressä olevaa Brittilipun alla seilaavaa 17-18 -metristä gouletia, jossa näytti kaikki, toimivaa ketsirikiä myöten, olevan vimpan päälle miettyä. Olisi aika kiva semmoinen paatti omistaa. Klo 15.30 siirryimme kaupungin laituriin, tutulle paikalle, Marina Restaurantin eteen. Viereisten gouletien kaput kävivät entistä tuttavallisemmiksi. Aloimme olla kai vakioporukkaa laiturissa. Kävimme ostamassa marina officesta sähköä ja vettä niitä varten lunastetuilla korteilla ja iloitsimme ilmastoinnin ihanuudesta. Kun olimme nauttineet ankkurioluet, -rakıt, -viinit ym. Marina Restaurantin puiden varjossa, syöksyi vaimoväki ostoshelvettiin. Lähdimme jälleen klo 18 aikoihin hamamiin ja tavallisten käsittelyiden jälkeen palasimme illalliselle kotiravintolaan. Lasku illasta, johon taas kuului alkudrinksuja, -ruokia, viinejä ja jopa cœur de filet, maksoi tippeineen 200 euroa. Tästä saimme vielä alennusta sen verran, että maksoimme valmiiksi seuraavan päivän mukaan otettavat lounaspizzat.

7.7. torstai

Hessukoolla alkoi kiusallisesti jomottaa hammasta ja pelko tulehduksesta sai hänet aloittamaan antibioottikuurin. Porukka hajaantui kaupungille suorittamaan mitä erilaisimpia toimenpiteitä. Marza jalkahoitoon, Herkku Quicksilver-putiikkiin, Hessukoo Lumberjack-kenkäkauppaan, Toni ja Kaisa kebab-tikkuja etsimään ja aika moni tuttuun kultakauppaan. Kaikki lienee saivat sen mitä halusivat. Kävimme vielä täydennysbunkrauksella paikallisessa supermarketissa. Tällä kertaa yksi alle 10-vuotias poika tienasi neljä liiraa työntämällä tavarat veneelle. Otimme tilatut pizzat kyytiin ja lähdimme ulos. Tavallinen ankkuriketjun pesu hidastaa ankkurinnoston noin pariinkymmeneen minuuttiin. Klo 13.30 olimme Fethiyen lateraalimajakoiden välissä ja nostimme purjeet. Tuuli tuli tällä kertaa poikkeuksellisen lännestä, mikä tarkoittaa, että tavanomaista Kızıl-saaren pohjoispuolen reittiä ei nyt päässytkään nousemaan. Eli kryssimme uljaasti ensin paapuurin halssilla ja ennenkuin olimme Kızılin tasalla heitimme styyrpuurin halssille kohti Sahinin niemeä. Hämmästytimme paria monohullia saavuttamalla heitä silminähden ja nousemalla vieläpä yhtä ylös kuin he. Useamman vendaparin jälkeen saimme palkkion, klo 15.30 muutama delfiini tuli moikkaamaan meitä. Tuuli kääntyi lähes etelään ja rupesi moinaamaan. Etenimme kuitenkin vielä 4-5 solmua kohti İlbizin niemeä, jossa täräytimme koneet käyntiin ja rutkuttelimme leppoisaa kuutta solmua Cold Water Bayhin. Lahdella Ali olikin jo vastassa ja oli pitänyt meille paikkaa Japen ja Tupen vieressä. He olivat saapuneet lahdelle Sarsalasta jo aiemmin. Rupesimme joukolla rakentamaan varrasilllallista Göcekistä asti pakkasessa olleesta 1,7 kilon sisäfileköntsästä. Menu käsitti vartaiden lisäksi uuniperunoita, sinihomejuustoherkkusieniä, maissia, salaattia jne. Jape ja Tupe olivat myös meidän grilli-iltavieraita. Olimme tilanneet kuljetuksen Alin ravintolaan klo 21.30. Tässä vaiheessa Hessukoon hammassärky oli sitä luokkaa, että hän tinttasi pari erikoissärkylääkettä naamaansa ja jäi nukkumaan. Soittajan roolin yläkerran ravintolassa joutui tällä kertaa ottamaan Jape yksinään. Klo 01 aikaan Marza toi Hessukoolle (jopa 3-4 kertaa) ilouutisen. Hänelle oli varattu seuraavaksi aamuksi aika fethiyeläiseen hammaslääkäriin.

8.7. perjantai

Hessukoo oli valmiina 7.50 odottamassa moottorivene-pakettiautokuljetusta Fethiyeen, josta Ali oli saanut todella varattua hammaslääkäriltä ajan klo 9:ksi. Herkku lähti mukaan tueksi ja turvaksi tai muuten vain uteliaisuuttaan. Mielikuva poljettavasta, turkkilaisesta hammaslääkärinvastaanoton laitteistosta kieltämättä muuttui kun näimme tohtori Mutlun (mutlu=onnellinen) työhuoneen. Hän kuvasi Hessukoon posken ja tuomio tuli 10 minuuttia myöhemmin: tulehdus kahdessa paikassa. Hän voisi poistaa hampaan, mutta kipu jäisi, tai sitten kannattaisi sinnitellä Suomeen asti kipulääkkeiden avulla ja odottaa, että antibiootit purevat. Hessukoon oli helppo hyväksyä jälkimmäinen vaihtoehto. Ali järkkäsi niin tehokkaasti takaisinkuljetuksen veneelle, etteivät retkeläiset ehtineet edes oluille pysähtyä. Matkamme jatkui 10.30 kohti Göcekin lahtea. Hessukoo otti ensimmäiset liikkuvat päikkärit Roinisen toimiessa vahtipäällikkönä. Sweet Sofia eteni kevyessä sivutuulessa kohti Tersanen salmea. Salmeen tultaessa, noin klo 14, tuulta oli enää nollan verran ja Hessukookin heräsi. Matka jatkui Tomb Bayn vesitankkauspaikalle moottoroiden. Menimme kuitenkin lahdella ensin ankkuriin parin kaapelinmitan päähän. Täällä kävimme uiskentelemassa (myös Hessukoo) ja söimme lounasta. Klo 16 jälkeen siirryimme vesipisteelle. Ehdimme jo pudottaa parikymmentä metriä ankkuria ja peruuttaa laituriin, kun kuulimme, että vettä ei nyt saadakaan. Oliko vesi loppu vai oliko pumppu rikki, ei selvinnyt. Siirryimme kaksi lahtea pohjoisemmmaksi, jossa piti myös olla vesitankkauslaituri. Boynuz Bükü-lahden perällä on Yacht Mola Restaurant, jonka laiturista vettä saa. Paikka oli ihan mielyttävä tuttavuus.

Puistomainen väljä ravintola isojen puiden suojassa, jossa iso pihagrilli ja baaritiski. Ferhat oli yksi nuorimies perheestä, joka paikkaa pyörittää. Tankkasimme vesitankit, irrotimme köydet ja jatkoimme kohti Sarsalaa, jonne ennätimme noin iltakuudeksi. Täälläkin Jape ja Tupe jo odottelivat meitä laiturilla. Menimme tietty ravintolaan syömään uunissa grillattuja lihapullia ja nauttimaan ensin kolme vuotta vanhaa Çankayaa, jota emme kelpuuttaneet. Villa Doluca, sekä valkoisena että roseena olivat illan juomat, unohtamatta jo pakollisiksi muodostuneita rakeja.

9.7. lauantai

Reissun viimeinenkin aamu oli lämmin ja aurinkoinen. Kävimme syömässä aamiaismunat, jotain munakkaan ja scrambled eggsin väliltä. Marza päätti jättää aamiaisen väliin. Klo 10.30 lähdimme laiturista ja puolen tuntia koneilla ajon jälkeen päätimme nostaa purjeet viimeistä kertaa. Vauhtia saimme parhaimmillamme pyörivässä ja heikossa tuulessa neljän solmun verran.

Puolenpäivän jälkeen tuuli lopulta moinasi täysin ja propeloimme Göcekin läntisellä puolella olevalle lahdelle. Ankkuroimme 10 metriin ja lähes kaikki suorittivat tämän matkan viimeisen uintikeikan. Söimme lounasta, jota pääasiassa Riitta loihti jääkaapin lopuista. Myös valko-, rosee,- ja punaviinit olivat erikoistarjouksessa. Skopean marinaan saavuimme klo 14.15 ja laadimme jäljelläolevista ruoka- ja juomatarvikkeista testamenttipussit sekä Japelle ja Tupelle että Tammisen Markulle, joka oli tulossa seuraavalle viikolle. Genaakkerikin oli korjattu ja pantiin paikalleen. Korjaus maksoi 114 €, vähemmän kun olin odottanut. Hessukoo selvitti Aykutille veneen tekniset havainnot ennenkuin heitimme hyvästit Sweet Sofialle, joka oli neljän viikon aikana osoittautunut loistavaksi kulkupeliksi, ravintolaksi ja viiden tähden hotelliksi. Herkku puki tunteet sanoiksi: "Hän voisi helposti jatkaa toiset neljä viikkoa itse lainkaan kipua tuntematta." Aikaistimme kuljetusta kentälle puolella tunnilla, jotta ehtisimme checkaukseen ennen muita Aurinkomatkojen matkustajia. Kerkesimme, mutta jonotimme saksalaisten ja englantilaisten perässä puolisen tuntia ennenkuin selvitimme turvatarkastuksen. Sisäpuolella terminaalissa meininki oli kuin Pasolinin "Canterburyn Tarinoissa". Neljän privaatin ja oikeastikin rauhallisen viikon jälkeen jonkun verran horjutti satunnaisen purjehtijan mielenrauhaa. Ilolla tervehdimme uutista kesäksi 2006 valmistuvasta täysin uudesta lentokenttäterminaalista.