Eijan elämää Kroatiassa!

OnSail & SPV:n regatan musteloita.

Kroatia OnSail 20.-27.4.2013

 

Koko 32 vuotisen  yhteiselomme aikana olemme veneilleet. Ensin erikokoisilla moottoriveneillä, noin 15 vuotta sitten mieheni ei enää kokenut moottorivenettä riittävän haasteelliseksi tavaksi liikkua vesillä ja pitkällisten keskustelujen jälkeen päädyimme purjeveneeseen,  tietyin reunaehdoin ja pelisäännöin. Itse kun en ole kovin ihastunut veneen kallellaan kulkemisesta. Pikkuhiljaa huomaan kuitenkin nauttivani purjehtimisesta, se äänetön rauhallisuus vesillä ja raikkaat tuulet, jotka kuljettavat meitä, ovat lepoa sielulle, juuri sitä, mitä kiireen vastapainoksi tarvitsemme. 

Yllätyin itsekin, kun helmikuussa huomasin istuvani ainoana naisena 'ukkoporukassa' JVS:n illassa Kaijalassa, jossa kokenut purjehtija Hannu Mäkinen kertoi mielenkiintoisesta Atlantin ylityspurjehduksesta. Tässä samaisessa tilaisuudessa JVS:n kommodori Juha Lahti ja mieheni saivat minut ylipuhuttua mukaan Kroatian matkapurjehdukselle huhtikuussa. Minä välimerelle purjeveneessä! -toisaalta ajatus kiehtoi, toisaalta pelotti, kuinka selviäisin näillä vähäisillä taidoillani, purjehdusvuosistani huolimatta, olen ollut aina melko passiivinen osallistumaan varsinaisiin tehtäviin veneessä. Miesten lupaus, että saisin olla 'vapaamatkustaja', sai minut viimein lupautumaan matkaan.

Matkan odotus ja suunnittelu oli mukavaa. Olimme varanneet kuuden hengen veneen, joten yksi pariskunta tarvittiin vielä mukaan. Mieheni Jopen aiempien vuosien purjehduskurssilainen Timo Mäkinen tuntui hyvältä ehdokkaalta, ja kuinka ollakaan hän innostui Leena vaimonsa kanssa matkaan mukaan. Leena jopa  ilmoittautui tämän kevään purjehduskurssille ja ehti teoriaosuuden suorittaa ennen matkaan lähtöä.

 

Nyt oli siis koossa kuusi enemmän tai vähemmän toisilleen tuntematonta persoonaa samaan veneeseen, määränpäänä Kroatia. Oli tarpeen kokoontua ennen matkaa toisiimme tutustuen ja käytännön asioista sopien. Vietimmekin yhden mukavan maaliskuisen lauantai-illan ravintola Figarossa hyvän ruoan äärellä seurustellen. Tapaaminen vahvisti, että tulisimme keskenämme toimeen seitsemän päivää ja yötä 39 jalkaisessa veneessä Välimerellä.

 

Aloimme mieheni kanssa jo innolla odottaa matkaa, jotain pieniä hankintojakin teimme yhdessä ja tutustuimme matkakohteeseen ennakolta. Matkanjärjestäjältä OnSaililta tuli kivoja väliaikatiedotteita ja kipparimme Juha sopivasti ruokki matkustusintoamme. Matkaan oli lähdössä viitisenkymmentä purjehtijaa, seitsemän venekuntaa.

Lähtöaamuna kukonlaulun aikaan nousimme koko porukka Helsingin lentokentältä ilmaan määränpäänä Split. Kolme tuntia ja olimme perillä kauniissa, kesäisessä Kroatiassa, Suomen kurakelit saivat hetkeksi unohtua.

Bussi- ja lauttamatkan jälkeen saavuimme Rogacin saarelle, jossa puhtaat, upeat vuokraveneet toivottivat meidät tervetulleiksi.

Kipparin ja förstin jäädessä bunkraamaan veneitä, meille muulle miehistölle järjestyi non-stop kuljetus ylös vuorelle kyläkauppaan, josta saisimme tärkeät alkumatkan eväät ja juomat. Ruoka ja varsinkin se juoma oli yllävän kallista. Netistä olimme lukeneet, että olut on Kroatiassa halpaa, mutta liekö olivat nostaneet hintoja alkavaa turistikautta hyödyntäen. Ostoksia varten olimme perustaneet yhteisen venekassan, johon jokainen laittoi 200 euroa, nämä rahat riittivätkin melko hyvin koko viikon syömisiin ja juomisiin, iltaravintolat mukaan lukien sekä satamamaksuihin. Minä toimin kasöörinä, mutta suurpiirteisyydessäni en nyt muista, lisäsimmekö jokainen kassaan vielä viisikymppiset vai sataset, lisäksi kunat ja eurot tahtoivat mennä välillä sekaisin, mutta loppulaskuissa kirjanpitoni hyväksyttiin ja taisin saada vastuuvapaudenkin.

Ensimmäinen etappimme oli Milna. Ihastuttava kylä kirkonkelloineen. Milnassa näin ensimmäisen kerran lähes kokonaisen tonnikalan, siinä se valtava jötkäle riippui ravintolan terassilla katosta valtavassa koukussa ja kokki veisteli siitä paloja grillattavaksi. Tuore kala oli taivaallisen hyvää grillattuina pihveinä.

Ensimmäinen päivämme oli vaiherikas ja lopulta painuimmekin kaikki pimeässä yössä, matkaväsymyksestä uupuneina veneen hytteihin nukkumaan, kunnes aamulla heräsimme kirkonkellojen kauniiseen soittoon.

Amiraali Krisse piti joka aamu kipparikokouksen, hän antoi tarvittavat säätiedot ja ohjeisti seuraavaan etappiin, joita olivat mm. Vis, Korcula, Palmizana (josta oli mahdollisuus mennä venetaksilla Hvarin kaupunkiin), Vrboska (siellä kävimme tutustumassa paikalliseen viinikellariin), Zlatni Rat, Lucicen lahti (oli erilaista kiinnittyä ankkuriin, josta meidät kuljetettiin pikkuveneellä rannan konobaan). 

Viimeiseksi illaksi kokoonnuimme jälleen Rogacin saarelle, jossa veneiden check-out ja päätösillalliset rannan konobassa. Päätösillallisilla jaettiin ansaitut kunniakirjat. Kipparimme Juha sai mm. upean tunnustuksen spontaanista huilukonsertistaan Lucicen lahdella. Poikkihuilu kuulosti upealta tyynellä lahdella, kristallinkirkkaan meren äärellä. Koko viikon  meitä olivat viihdyttäneet iltaisin oma, mukana purjehtinut orkesterimme sekä taikurimme.

Mieheni Joppe (Jorma) pääsikin yhtenä iltana taikurin avustajaksi temppuun, johon tarvittiin hänen purjehduskenkäänsä. Hän esittäytyi yleisön edessä Joreksi ja kun myöhemmin ihmettelin, miksi hän käytti itsestään minulle outoa nimeä, hän kertoi sen olevan hänen taiteilijanimensä. Muitakin hauskoja sutkautuksia matkaamme mahtui, kuten kipparimme vetäistessä upean laulusoolon aamutuimaan, försti kiitteli häntä, kun valitsi laulun, missä ei ollut kertosäkeistöä. Leena muisti mainita joka käänteessä kotikuntansa Maaningan, Timon bravuuri oli pitää meidät leivässä. Joka aamu uskollisesti hän etsi paikallisen leipomon ja kantoi aamiaispöytään tuoreita leipiä. Ulla oli kätevä käsistään, suodatinsuppilon hän askarteli oluttölkistä ja brodeerasi seuramme logon retken maskotin, pehmonalle Väbän hihaan.  Minun lausumana paikallinen valuutta 'kuna' kuulosti toisten mielestä huvittavalta. Muutenkin onnistuin ihastuttamaan ja varmaan vihastuttamaankin seuralaisiani erikoisella huumorintajullani.

Matkamme oli kaikin puolin onnistunut. Suosittelen lämpimästi Kroatiaa matkakohteena ja erityisesti purjehduskohteena. Kiitän OnSailin Mari 'Martsa' Jokista ja Heikki 'Hessukoo' Kiiskistä sekä Suomen Purjehdus ja Veneily ry:n Mirja Rosenbergiä, Purjehduksenopettajat Pory ry:n Erkki 'Eki' Suorlahtea ja Amiraali Kristiina 'Krisse' Lindgvistiä ; Te teitte matkastamme ikimuistoisen ihanan ja onnistuneen sekä ennen kaikkea huolehditte asioiden sujuvuudesta. Kiitos myös kaikille mukaville matkakumppaneille, ja vielä kerran kiitos kipparillemme Juhalle, försti Jopelle, Ullalle, Timolle ja Leenalle. 

Olen iloinen, että päätin suostua mukaan!